Prosessidraamassa käytettyjä työtapoja

Luotu To 6.5.2010 11:19 (Pekka Korhonen).
Muokattu Ke 12.5.2010 16:16 (Pekka Korhonen).

 

Työtavat ja tekniikat ovat sovittu tapa käsitellä aikaa, tilaa ja toimintaa. Niitä käytetään synnyttämään merkityksiä. Erilaiset työtavat ja tekniikat mahdollistavat osallistumi­sen työskentelyyn eri tasoilla. Asteikon toisessa päässä osallistujat voivat olla mu­kana pelkäämättä joutuvansa tekemään jotain hämmentävää tai kiusallista. Toisessa päässä he voivat ottaa vastaan henkilökohtaisia haasteita.

Prosessidraamaa ei synny pelkästään työtavoilla ja tekniikoilla. Työskentelyn dynamiikka syntyy siirtymistä ja niiden ajoituksesta toiminnan aikana, sopivasta temposta ja näiden suhteesta sisältöön sekä osanottajien tunteista ja ajatuksista. Etukäteen päätettyjen työtapojen mekaaninen toteuttaminen peräkkäin saa aikaan vain muodollista työskentelyä.

Työtavat ja tekniikat ovat peräisin eri lähteistä: teatterista, kirjallisuu­desta, psykologiasta, terapiasta, taiteista jne., ja niitä on käytetty jo kauan. Työtapoja käytetään osana ”käsikirjoitusta”, joka määrittelee roolit, tilanteen, toiminnan päämäärän ja näkökulman tapahtumiin. Niitä voidaan käyttää välittämään työskentelyssä tarvittavaa tietoa sekä auttamaan sisällön rakentamisessa. Ne toimivat usein kertovina tai juonen tasolla ts. mitä tapahtuu seuraavaksi? Toisin käytettynä samoilla työtavoilla voidaan tutkia muita kuin kerrontaan, juonen kehittelyyn, draaman sisältöön tai taidemuotoon liittyviä alueita. Ne voivat suunnata työskentelyä symboliselle tasolle, jos niillä harkitusti viitataan ja tulkitaan asioita. Ne voivat antaa yksilöille mahdollisuuden tarkastella omia ajatuksiaan, tunteitaan ja ymmärrystään suhteessa toisiin ryhmän jäseniin. Näin käytettynä työtavat mahdollistavat myös reflektion draamallisen toiminnan sisällä.

Työtavat ja tekniikat on luokiteltu tässä joko tekemiseen tai refiektointiin ja arvioin­tiin liitty­viin. Tämä luokittelu ei sulje pois toisia luokittelutapoja. Työtavoista ja tekniikoista käytetyt englanninkieliset nimitykset on esitetty suluissa.

 

Tekemiseen liittyviä työtapoja

Mielenkiinnon herättäminen, sisällön pohjustaminen, sopimuksen rakentaminen ja sitoutumisen lujittaminen.

Pelit ja leikit (games)

Tehdään yhdessä huomion keskittämiseksi, ryhmän rauhoittamiseksi tai herättämiseksi, konkreettisen mielikuvan synnyttämiseksi tai vahvistamiseksi, tulevan tilanteen rakenteen esittelynä.

Toiminta ja kertominen samanaikaisesti (narrative / voice-over)

Joko ryhmän vetäjä tai joku osallistujista kommentoi/kertoo ennen toimintaa tai sen aikana. Tarkoituksena on luoda tunnelmaa, välittää informaatiota, auttaa harkintaa tai viedä tarinaan ajallisesti eteenpäin, kontrolloida toimintaa jne.

Äänimaisema (supporting sound / sound tracking)

Tehdään käyttämällä ihmisääniä, -kehoa ja/tai soittimia. Tarkoituksena on tukea toimintaa. Äänet voidaan nauhoittaa tai tehdä tilanteen aikana. Niitä käytetään jossain määrätyssä vaiheessa työskentelyä luomaan tunnelmaa ja/tai lujittamaan tarinaa.

Kuuma tuoli (hot spot / hot seating) 

Ryhmä haastattelee henkilöä, joka toimii roolissa. Myös ryhmä voi olla rooleissa, mutta se ei ole välttämätöntä. Tarkoituksena on rakentaa roolihahmoa, selkiinnyttää näkökulmia ja kontekstia.

Tilannekuva (still images, freeze frame, frozen image, tableaux, set in concrete, photo album)

Ryhmä tai jotkut sen jäsenet muodostavat pysäytetyn tilannekuvan, jota toiset tarkastelevat ja tulkitsevat keskittymällä tiettyyn konkreettiseen hetkeen tai abstraktin käsitteen fyysiseen ilmaukseen. Tilannekuvaa voidaan käyttää draamatyöskentelyyn kuuluvana osana kuten esim. löydettynä valokuvana, maalauksena tai kuvapatsaana. Tämä on erittäin monikäyttöinen tekniikka ja sitä voidaan käyttää myös itsenäisenä työskentelymuotona.

Haastattelut ja kuulustelut (interviews / interrogations)

Toteutetaan pareittain tai ryhmissä tarkoituksena antaa tai hankkia informaatiota ja rakentaa rooleja, esim. yksityisetsivä, tiedemies, toimittaja, asianajaja, tuomioistuimen jäsenet, historioitsija jne.

Pään äänet (mind parts)

Ryhmä jakaantuu roolihahmon ajatusmaailman eri osiksi. Ajatusmaailman sisäinen konflikti puretaan ja siihen kuuluvat elementit (usein neljä) tunnistetaan. Sen jälkeen ryhmä valitsee ne elementit, joita haluaa kokeilla ja jakaantuu pienryhmiksi ”oman äänensä” taakse. Henkilö, jonka roolin ajatusmaailmaa tutkitaan, seisoo keskellä näitä ristiriitaisia ajatuksia. Kun hän osoittaa johonkin niistä, tämän ajatusäänen valinneet perustelevat kaikin mahdollisin tavoin omaa näkökulmaansa. Heti kun rooli tekee merkin kädellään, ryhmä vaikenee – vaikka kesken lauseen. Roolihahmo voi jatkaa osoittelua ja kuuntelua, kunnes hän on valmis tekemään oman päätöksensä. Tämä voi olla erinomainen tapa rakentaa sitoutumista, kun ohjaaja on roolissa piirin keskellä.

Rekonstruktio (reconstruction / re-run / re-enactment)

Koko ryhmä yhdessä, pienryhmissä tai pareittain rakentaa tapahtuman huolellisesti uudelleen niin, että voidaan tutkia sen dynamiikkaa ja jännitteitä kuten esim. Poliisi TV:ssä. Kun tapahtuma on eritelty, sitä voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Kätketyt ajatukset (hidden thoughts / speech bubbles / thought tracking)

Yksi ryhmän jäsen liikkuu ja puhuu roolissa samaan aikaan, kun toinen sanoo mitä rooli todella ajattelee, mutta ei voi sanoa ääneen. Tämä auttaa roolien rakentamista ja paljastaa tilanteen dynamiikkaa ja jännitteitä. Vaihtoehtoisesti yksi ryhmän jäsenistä voi olla jähmettyneenä paikalleen, kun ryhmän muita jäseniä pyydetään menemään yksitellen hänen taakseen ja sanomaan, mitä tämä henkilö voisi ajattella kyseisellä hetkellä.

Uutinen / reportaasi (TV /radio & newspaper report / media reports)

Tapahtumat tulkitaan tai niitä lähestytään TV-, radio- tai sanomalehtiotsikoiden tavoin jne. Tällä tekniikalla voidaan käsiteltävää asiaa hahmottaa eri näkökulmista.

Improvisaatio pienryhmissä (mini productions / teams / small group play-making / improvisation)

Pienryhmät esittävät oman tulkintansa tilanteesta. Näistä tulkinnoista voidaan keskustella tai olla keskustelematta. Tämä voi auttaa roolihahmojen ja tilanteiden rakentamisessa ja se voidaan yhdistää tehokkaasti ohjaaja roolissa –tekniikkaan tai käyttää esityksen valmistamisen pohjana.

Analogia (parallel story / analogy)

Koko ryhmä tai pienryhmät työstävät rinnakkaisia tilanneita, jotka kuvastavat tutkittavana olevan aihealueen teemoja ja dynamiikkaa. Tämä auttaa tilanteen objektiivista tarkastelua.

Asiantuntijan mantteli (mantle of the expert / the one who knows)

Tätä tekniikkaa voi käyttää monella tasolla. Yksinkertaisimmillaan ryhmän jäsenet toimivat asiantuntijoina kuten suunnittelijoina tai historioitsijoina. Parhaimmillaan asiantuntijuutta ei vain anneta, vaan se kehittyy vähitellen yksilöidyillä tehtävillä, jotka vaativat hankkimaan yhä enemmän tietoa. Tämä tehtäväkeskeinen työtapa rakentaa voimakasta sitoutumista ja luottamusta roolihenkilöihin ja tilanteeseen. Se voi olla myös oma työskentelymuotonsa.

Simulaatio (simulation)

Tässä tekniikassa korostuvat enemmän faktat ja aiemmin tapahtumiin liittynyt dynamiikka kuin ryhmän tai yksilöiden oman draamatyöskentelyn kehittely. Se on käyttökelpoinen kartoitettaessa tilanteen taustaa. Jos esimerkiksi työttömyyttä käsittelevä projekti tuottaa vain stereotyyppisiä vastauksia esiin tulleisiin ongelmiin, draamatyöskentely keskeytetään ja annetaan tehtäväksi miettiä perheen käytettävissä olevaa työttömyysavustusta viikon ajalta. Osanottajille annetaan luettelo perheen laskuista sekä ruokatavaroiden hinnoista. Mitä heillä on varaa syödä viikon aikana? Tilannetta muutetaan kertomalla ylimääräisestä menoerästä vaikkapa jonkin perheenjäsenen syntymäpäivästä. Seuraavalla tapaamiskerralla ryhmä palaa draamatyöskentelyyn, ja nyt heille on simulaation välityksellä mahdollisesti muodostunut sisäistyneempi näkemys tilanteesta.

Tilan määrittäminen (defining space)

Toiminta sijoitetaan tarkoin määriteltyyn tilaan jollakin menetelmällä. Tila voidaan rakentaa myös kirjoittamalla pienille paperilapuille siinä olevia paikkoja ja esineitä. Yksinkertaisimmillaan tuoli voi edustaa jotain esinettä tai paikkaa.

Puvustaminen (costuming)

Käytetään mielenkiinnon ja kysymysten herättämiseksi sekä luottamuksen vahvistamiseksi erityisesti avustaja roolissa –tilanteissa. Pukuja itsessään voidaan käyttää tulkinnan lähtökohtana niin, että alkaa syntyä tarina siitä, miten kyseinen henkilö elää.

Viralliset viestit, kirjeet, päiväkirjat, sanomalehtileikkeet, kirjalliset dokumentit (official messages / letters / diaries / journal / documents)

Sallivat siirtymisen pois välittömästä toiminnasta ja tarjoavat tilaisuuden lujittaa yksilöllisiä rooleja. Tätä tekniikkaa voidaan käyttää myös draamatyöskentelyn käynnistäjänä, sillä sen kautta on mahdollista esitellä ongelmat keskitetysti tietyssä kontekstissa. Viestit voidaan kirjoittaa joko roolissa tai siihen liittymättömänä. Informaatioteknologia voi olla hyvin käyttökelpoista esim. nauhoitetut viestit tai ”viimeinen ääninauha”, valokuvat, videonauhoitteet tai tietokonetuloste, jolla voi lisätä vaikkapa virallisen kirjeen autenttisuutta.

Salakuuntelu (eavesdropping / overheard conversations)

Ryhmän enemmistö kuuntelee kahden henkilön tai pienryhmän joko spontaania tai harjoiteltua keskustelua. Käytetään mahdollisuutena tutkia samaa tapahtumaa eri perspektiiveistä. Tämä voi lisätä jännitettä sekä antaa lisätietoja draamatyöskentelyn materiaaliksi.

Kartat ja kaaviot (maps / diagrams)

Tätä kollektiivista työskentelyä voi johtaa joko ohjaaja tai ryhmä. Tekniikka mahdollistaa johtopäätösten tekemisen tietystä tilanteesta ja antaa informaatiota visuaalisessa muodossa joko draamatyöskentelyn alussa tai sen aikana.

Otsikot (captions / titles)

Fraasi, graffiti, miete- tai iskulause kirjoitetaan suurelle paperille ja se näytetään jonkin ryhmän improvisaation yhteydessä. Fyysisen toiminnan ja kirjoitetun tekstin suhteella voi olla oma resonanssinsa.

Ulkopuolinen uhka (off-stage pressure)

Jännitystä lisätään käyttämällä pian saapuvaa, mutta ei vielä läsnä olevaa henkilöä, tai voimaan astuvaa lakia, säädöstä tms. Tarkoituksena on antaa sysäys tehtävälle tai päätökselle, joka on saatettava valmiiksi tai tehtävä ennen kuin ko. henkilö saapuu tai laki astuu voimaan.

Avustaja roolissa (partner-in-role)

Toinen ohjaaja tarkentaa draamatyöskentelyn fokusta toimimalla etukäteen sovitussa roolissa. Hän kuuntelee huolellisesti mitä ryhmässä tapahtuu ja reagoi varsinaisen ohjaajan vihjeisiin antamalla vähitellen lisää informaatiota. Ryhmä tietää, että avustaja toimii roolissa, mutta hän pysyy roolissa koko ajan, vaikka ryhmä tuntisikin hänet. Ohjaaja käyttää ryhmän ja roolin välistä dynamiikkaa luodakseen jännitettä, kun tilanne vähitellen kehittyy. Tämä tekniikka vaatii yhteistyötä ohjaajalta, joka johtaa toimintaa ja roolin esittäjältä, joka on varsinaisen toiminnan keskiössä.

Forumteatteri (forum theatre)

Tapahtuma tai kohtaus esitetään yksityiskohtaisesti uudelleen. Kun joku katselijoista ajattelee, että kyseisessä tilanteessa voisi toimia toisin, hän kohottaa kätensä tai huutaa seis. Kohtaus uusitaan ja vaihtoehtoisen toimintatavan esittäjä voi kokeilla sitä käytännössä. Kohtausta voidaan myös pikakelata eteenpäin tai se voidaan toistaa hidastettuna ja uusia henkilöhahmoja voidaan tuoda mukaan, kun tilannetta halutaan tutkia.

Artefaktit (artefacts / unfinished materials)

Käyttökelpoisia herättämään kysymyksiä draamatyöskentelyn alussa tai lisäämään jännitettä työskentelyn aikana esim. kartan osa tai repeytynyt kirje, jossa on näkyvillä vain ensimmäiset rivit jne.

Arvausleikki (game shows)

Jotain aihetta voidaan lähestyä television arvausleikin formaatilla. Esimerkiksi neljä henkilöä esittää vuorotellen kolme väittämää siitä, mitä hän on tehnyt tai mitä hänelle on tapahtunut. Yksi näistä väittämistä on valhe. Kolmella muulla henkilöllä on hetki aikaa kysellä tarkennuksia näihin väittämiin. Tämän jälkeen kyselijöiden pitää perustella, mikä väittämistä ei ole heidän mielestään totta. Myös "studioyleisö" saa esittää omat arvauksensa. Lopuksi väitteiden esittäjä kertoo mikä väitteistä ei ollut totta ja selostaa lyhyesti ne kaksi tapahtumaa, jotka olivat tosia. Sisällön ja muodon rinnastamista voidaan käyttää draamatyöskentelyn aloittamisessa tai sen reflektoinnissa.

Ohjaaja roolissa (practioner-in-role)

Yleisimmin käytetty tekniikka. Se sallii ohjaajan haastaa, tukea ja kehittää työskentelyä sekä siihen osallistuvien toimintaa. Ohjaajan ei tarvitse näytellä, mutta hänen on oltava vakuuttava ja omaksuttava tietty asenne, joka ilmenee roolin toiminnassa. Tämä tekniikka sallii ohjaajan rohkaista ryhmää huomaamaan draamatyöskentelyyn sisältyvän ”leikin” mahdollisuudet.

Puhelinkeskustelu (telephone talk / long distance communication / conversations)

Kaksi henkilöä puhuu muun ryhmän ollessa yleisönä. Tarkoituksena on selkiinnyttää ja kontrolloida toimintaa, esitellä uusia rooleja, synnyttää jännitteitä jne.

Kokoukset (meetings)

Kun tila on järjestetty yhdessä ja osallistujat tietävät miten rooleissa toimitaan, voidaan antaa lisää tietoja, ottaa ongelmia käsittelyyn, selkiinnyttää ja rakentaa roolihahmoja. Mahdollisia ryhmiä ovat esim. mielenosoittajat, merirosvot, poliisit, salaliittolaiset, asianomaiset jne.

Kollektiivinen rooli (collective role)

Draamaprosessin alussa osallistujat omaksuvat usein yhteisen “kollektiivisen roolin”. Kaikki ovat esimerkiksi astronautteja. Tämä antaa yleisellä tasolla koko ryhmälle käsityksen missä tilanteesta roolihahmo on, mikä on toiminnan painopiste ja näkökulma. Prosessin edetessä osallistujia rohkaistaan tarkentamaan roolejaan tai valitsemaan toisia rooleja, joissa he näkevät enemmän mahdollisuuksia.

Tietokoneviesti (computer input)

Joku ryhmän jäsenistä, pienryhmä tai ohjaaja, ohjelmoi tietokoneen lähettämään työskentelyyn liittyvän viestin. Tietokone voi lähettää yllättäen viestin juuri määrätyllä hetkellä niin, että se palvelee jännityksen tihentymistä ja toiminnan fokusta.

Muodonmuutos (metamorphosis)

Ryhmä tai jotkut osallistujista voivat muuttua hengettömiksi esineiksi. Tämä on käyttökelpoista, kun määritellään tilaa ja paikan yksityiskohtia. Se sallii selostukset erilaisista näkökulmista käsin, esim. “Mitä mahtaa olla vanhan naisen ullakolla kun opiskelija saapuu sinne? Keksikää kahden hengen ryhmissä, miten esitätte ullakolta löytyviä esineitä?”

 

Reflektointiin ja arviointiin liittyviä työtapoja

Yhteinen piirtäminen (drawing together / collective drawing)

Koko ryhmä piirtää suurelle paperille samanaikaisesti tai jokainen täydentää vuorollaan piirustusta sovitun ajan kuluessa. Tarkoituksena on kerätä ideoita, jakaa havaintoja tai rakentaa kokonaisuutta.

Joko - tai (either - or)

Ryhmää pyydetään valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä, jotka jakavat ryhmän suunnilleen puoliksi, esim. “Jos tapaturman sattuessa ryntäisit hakemaan apua, istu oikealle puolelle, jos taas koettaisit pelastaa itsesi, istu vasemmalle.” Tämä tekniikka on käyttökelpoinen, kun halutaan järjestää draamatyöskentely niin, että saadaan kaksi ryhmää. Tärkeintä on, että ryhmälle muodostuu käsitys, että he voivat vaikuttaa työskentelyn etenemiseen. Näin tapahtuu, jos koko ryhmä päättääkin istua samalle puolelle huonetta ja toiminnan on kehityttävä siitä tilanteesta.

Jana (continuum)

Piirretään kuvitteellinen jana huoneen keskelle ja sen toiseen päähän sana “kyllä” ja toiseen “ei”. Asetetaan tuoli huoneen seinustalle merkiksi janan keskikohdasta. Ohjaaja esittää kysymyksiä, jotka liittyvät käsiteltävään aiheeseen tai henkilöön. Muut ryhmän jäsenet siirtyvät sitten janan “kyllä” tai “ei” –päihin tai kohtaan, joka vastaa heidän käsitystään. Tämä on käyttökelpoinen tapa antaa ryhmän jäsenten esittää käsityksensä tarvitsematta puolustaa niitä verbaalisesti. Tämä tekniikka antaa ryhmälle mahdollisuuden nähdä fyysisesti ja visuaalisesti sen, että ryhmässä on monia erilaisia mielipiteitä.

Elävät patsaat / koneet (moving sculpture / essence machine)

Yhtä ryhmän jäsenistä pyydetään siirtymään huoneen keskelle ja toistamaan jotain liikettä, jossa voi olla mukana myös toistuvia ääniä tai sanoja. Yksi kerrallaan muut ryhmän jäsenet yhtyvät liikkeeseen ja liittyvät osaksi elävää patsasta. Patsaan nimi voi olla esim. “Koti”. Ryhmän jäsenet voivat myös ehdottaa mikä esine tai nimi voisi olla. Tämä tekniikka voi siirtää reaktiot pois liian kirjaimellisesta tekemisestä kohti abstraktimpaa ja käsitteellisempää ajattelua.

Hetken merkitseminen (marking the moment / where were you?)

Kaikkia osallistujia pyydetään miettimään sitä hetkeä, missä työskentelyn aikana heidän mielestään tapahtui jotain merkityksellistä ja menemään tarkalleen siihen paikkaan. Joistakin valinnoista voidaan keskustella tai osallistujia voidaan rohkaista kertomaan, miksi kyseinen tilanne oli heille merkityksellinen. Tämä on käyttökelpoinen tapa reflektoida työskentelyä tai koota ajatuksia seuraavaa kertaa varten, kun draamatyöskentely jatkuu.

Roolin vaihto (role-swap)

Rooleja vaihdetaan ratkaisevalla hetkellä. Tarkoituksena  on tutkia ongelmatilannetta täysin toisesta perspektiivistä.

Rooli seinällä (role-on-the-wall/ outline of a person)

Piirretään jonkun ryhmän jäsenen ympärille ääriviivat isolle paperille ja käytetään tätä piirustusta edustamaan draamatyöskentelyn kuvitteellista henkilöä. Faktat tai esiin tulleet luonteenpiirteet tai havainnot tästä henkilöstä kirjoitetaan joko ääriviivojen ympärille tai sisäpuolelle. Voi olla hyödyllistä verrata “ulkoisia” vaikutelmia henkilöstä ja hänen “sisäisiä” näkemyksiään, jotka on esitetty graafisesti. Osallistujat voivat sitten esittää tätä kollektiivisesti synnytettyä hahmoa.

Montaasi (montage)

Kun halutaan palauttaa mieliin tunteita ja ajatuksia, joita draamaprosessin aikana syntyi, voidaan rakentaa tilanne, jossa ne esitetään samanaikaisesti valittuina kuvina, ääninä ja liikkeinä. Käyttökelpoinen tapa kun halutaan yhdistää kokonaisuus tai reflektoida sitä.

Naamiot (masks)

Turvallinen tapa lasten ja nuorten kanssa on aloittaa työskentely  naamioiden valmistamisella. Se sallii asioista puhumisen ennen toimintaa ja saattaa vähentää varsinaiseen toimintaan mahdollisesti kohdistuvia pelkoja. Naamiot ovat myös keino etäännyttää.

Nuket (puppets)

Toinen turvallinen keino on aloittaa työskentely tekemällä nukkeja. Valmistamisprosessi antaa aikaa puhumiselle. Tämäkin on keino etäännyttää.

Miimi (mime)

Yksilöt tai pienryhmät kommunikoivat muun ryhmän kanssa käyttämällä kehojaan sanojen asemasta. Tämä voi rohkaista niiden ryhmän jäsenten osallistumista, jotka tuntevat itsensä epävarmoiksi puhuessaan.

Tyhjä tuoli (empty chair)

Tyhjä tuoli asetetaan piirin keskelle. Yhdessä sovittu ja sitten eläväksi kuviteltu henkilö istuu tuolilla. Ryhmä esittää hänelle kysymyksiä. Ryhmä myös vastaa omiin kysymyksiinsä tuolin kautta. Tämä vaatii herkkyyttä vastausten loogisuuteen ja yhtenäisyyteen.

Kaksi ryhmää – kaksi henkilöä (two groups – two people)

Kaksi henkilöä on vastakkain ja muu ryhmä jakaantuu kahdeksi ryhmäksi heidän taakseen. Ryhmät kuiskaavat “edustajilleen” mitä näiden tulee sanoa vastapäätä olevalle henkilölle. Henkilö on ryhmän äänitorvi. Tekniikka sallii ryhmän muovata kahden henkilön välisen keskustelun kulkua.

Kaiku (echo)

Fyysinen asetelma on sama kuin edellisessä tekniikassa, mutta tässä ryhmä on yksilön äänitorvi ja voi toimia vain kaikuna. Tämä tekniikka on käyttökelpoinen rakennettaessa jännitystä kahden, koko ryhmästä muodostuvan, henkilön väliseen keskusteluun. Jännityksen lisäämiseksi yksilöt ja ryhmät voivat lähestyä toisiaan keskustelun aikana. Kaksi yksilöä ryhmiensä edessä johtaa puhetta, jonka täytyy toimiakseen olla lyhyitä fraaseja tai lauseita.

Laulu (song)

Nauhoitettua tai tilanteessa esitettyä laulua voidaan käyttää joko tapahtumien täydentämiseen tai tarjoamaan vastakohtaa toiminnalle tai reflektiona draamatyöskentelylle.

Kuvapatsas (sculpture)

Ryhmä tai yksittäiset henkilöt muovaavat fyysisesti yhdestä tai useammasta ryhmän jäsenestä kuvapatsaan. Käyttökelpoinen tutkittaessa yksilöiden havaintoja. Kuvapatsaan tekemistä voidaan kehittää esim. tutkittaessa ”ihanteellista” mielikuvaa ja realistisia mahdollisuuksia sekä näiden välistä siirtymää tai suhdetta ensin tehtyyn patsaaseen. Tämän tekniikan käyttökelpoisuus on siinä, miten muu ryhmä lukee patsasta ts. minkälaisia ajatuksia ja tunteita se herättää heissä.

Päätöksen tunneli / Omantunnonkuja (tunnel of decision / conscience corridor / conscience alley)

Ryhmä seisoo kahdessa vastakkaisessa rivissä ja yrittää puhumalla vaikuttaa sen henkilön päätökseen, joka kulkee heidän muodostamansa kujan läpi. Kun henkilö saapuu kujan päähän, hänen on tehtävä päätös, joka vaikuttaa toiminnan suuntaan sen perusteella, minkälaisia perusteluja, kehotuksia tai vetoomuksia hänelle esitetään. Tämä on käyttökelpoinen työtapa pyrittäessä lujittamaan yksilöiden päätöksiä, ajatuksia ja tunteita.

Ohi tanssi (dance past)

Kahta henkilöä pyydetään esittämään päähenkilöitä tapahtuman ratkaisevalla hetkellä. Sen jälkeen kaikkia ryhmän jäseniä pyydetään vuorotellen asettumaan sellaisiin fyysisiin asentoihin, jotka heidän mielestään esittävät joko kirjaimellisesti tai abstraktisti päähenkilöiden emotionaalista tilaa. Kun ryhmän tarjoamat asennot on käyty läpi, kahta vapaaehtoista pyydetään valitsemaan esim. neljä asentoa, jotka heidän mielestään onnistuivat vangitsemaan henkilöiden tunnetilan. Ryhmä jaetaan seuraavaksi kahteen osaan, joista toinen puoli menee toisen ja toinen toisen vapaaehtoisen luo. Vapaaehtoinen toistaa neljä fyysistä asentoa ja liittää ne yhteen tanssiksi tai liikesarjaksi. Sitten molemmat ryhmät opettelevat omat liikesarjansa ja harjoittelevat ne kulkemalla huoneen poikki. Kun molemmat ryhmät ovat valmiita, ne menevät seisomaan salin vastakkaisille puolille ja harjoittelevat pelkästään toistensa ohittamista liikkumalla salin toiseen päähän. Harjoittelun jälkeen voidaan lisätä musiikkia ja valot, kun kaksi ”tunnetilaa” ohittavat toisensa tanssien. Juuri ennen kuin ryhmät aloittavat tanssinsa, heitä pyydetään ajattelemaan, minkälaisia tunteita ja tunnelmia he kokevat ohittaessaan toisensa tanssien.

Seremoniat ja rituaalit (ceremonial action / rituals & ceremonies)

Niissä sama toiminta, eleet sekä visuaalinen esittämistapa toistuvat yhä uudelleen. Ne liittyvät tiettyyn kulttuuriin tai ovat ominaisia jollekin henkilölle tai ryhmälle. Seremonioita ja rituaaleja voidaan suunnitella jonkin tapahtuman kunniaksi tai näkyväksi osaksi jokapäiväistä elämää. Ne voivat olla avajaisseremonioihin kuuluvia rituaaleja.

Työtavat ja tekniikat ovat kirjasta Owens, Allan ja  Barber, Keith (2010) Draamakompassi. Draamatyö. Helsinki

 

 

Liitetiedostot

Viestit

Taidemuodot