Toimintatiede on tieteen osa-alue, jonka avulla tutkitaan toiminnan mahdollisia osatekijöitä. Toimintatieteen toteutus tapahtuu toimintaterapian avulla. Toimintatieteen ja toimintaterapian tavoitteena on luoda puitteet arjesta selviytymiseen merkityksellisen toiminnan avulla.

Toimintatiede yhdistää yksilön, toiminnan ja ympäristön niitä yhdistävään suhteeseen, jonka kehittämisessä merkityksellisen elämän luomiseksi voi apuna olla toimintaterapeutti.

Toimintaterapiaa toteutetaan eri ikäisten ihmisten keskuudessa silloin, kun asiantuntijan apu fyysisen tai psyykkisen sairauden, vaikean elämäntilanteen, ikääntymisen tai kehitysviivästymisen takia katsotaan tarpeelliseksi avuksi yksilön elämänlaadun parantamisen ja merkityksellisen elämän luomisen suhteen.

Toimintaterapiassa vahvistetaan ihmisen luontaisia vahvuuksia

Toisin kuin jotkut muut terapiamuodot, toimintaterapia on terapian muoto, jota toteutetaan kuntoutujan omassa toimintaympäristössä, sekä tiiviinä osana ympäristöä. Terapiassa huomioidaan kuntoutujan toiminta suhteessa eri tekijöihin, joita ovat muun muassa sosiaalinen, kulttuurinen tai fyysinen ympäristö. Toimintaterapia on ihmislähtöistä, eli se perustuu kuntoutujan omaan motivaatioon ja haluun kuntoutua ja tehdä muutoksia olemassa oleviin toimintamalleihin.

Toimintaterapian tavoitteena on tukea kuntoutujaa osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Tämä vaatii puolestaan yksilön muutosta toimijana mahdollistamista. Toimintaterapian avulla pyritään tunnistamaan ja vahvistamaan yksilön vahvuuksia. Terapian tavoitteena on luoda puitteet merkitykselliselle elämälle, joka puolestaan edesauttaa kuntoutumista.

Arkikuntoutus vanhusten kuntoutuksessa

Arkikuntoutuksella tarkoitetaan etenkin ikääntyvien ihmisten kuntoutuksessa käytettyjä terapian muotoja, jotka tukevat arjesta selviytymistä toimintaterapian avulla. Merkityksellinen elämä syntyy mielekkään toiminnan kautta, jota pyritään toteuttamaan yhdessä kuntoutujan kanssa.

Arkikuntoukseen ei ole olemassa yhtenäistä mallia, jota toteutettaisiin eri maissa ja eri alueilla, vaan toimintatavat vaihtelevat olemassa olevien resurssien ja rakenteiden mukaan. Toimintaterapeutti huomioi arkikuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa olemassa olevat organisaatiorakenteet, henkilöstöresurssit, maantieteelliset etäisyydet, sekä palvelujen saavutettavuuden.

Ruotsi otti arkikuntoutuksen osaksi vanhusten kuntoutumista ensimmäisenä Pohjoismaana vuonna 1999. Ruotsin mallissa on eroteltu niin kutsuttu erityiskuntoutus ja arkikuntoutus, jotka molemmat luetaan kuuluvaksi kotikuntouksen piiriin.

Arkikuntoutus on Ruotsissa määritelty ajallisesti rajatuksi ja tavoitteelliseksi toimintaterapian muodoksi, jolla pyritään luomaan kuntoutujalle merkityksellinen elämä. Tärkeä osa kuntoutujan arkipäivää on toimintakyvyn tukeminen ja harjoittelu. Kuntoutumisen tarkoituksena on lisätä tavoitteita, joilla kuntoutuja kokee elämän mielekkäämmäksi, jolloin elämään sisältyy selviytymistä syvempi merkitys.

Kouluterapia lisää oppilaiden tasa-arvoisuutta

Toimintaterapiaa voidaan toteuttaa myös kouluympäristössä yhdessä toimintaterapeutin, opettajien ja muun henkilökunnan suunnittelemien tukitoimien myötä. Toimintaterapeutin tehtävänä on arvioida syitä oppilaan osallistumisen vaikeuteen. Yhdessä opettajien ja perheiden kanssa pyritään löytämään ratkaisuja kouluarjessa ilmeneviin haasteisiin muun muassa kouluarjen toimintoja muokkaamalla. Tavoitteena on tuoda merkityksellisyyttä oppilaan koulunkäyntiin.

Toiminta tapahtuu merkityksellisen toiminnan kautta, ja toimintaterapeutin tehtävänä on suunnitella toimintamalleja, jota voidaan porrastaa ja soveltaa oppimisen yhteydessä, esimerkiksi leikkiä tai pelaamista hyödyntäen.

Toimintaterapia kouluissa mahdollistaa oppilaiden tasa-arvoisuuden lisäämisen. Toimintakyvyn ammattilaisena toimintaterapeutin tehtäviin kuuluu oppilaiden toimintakyvyn analysointi ja tukeminen toimintakykyjatkumoilla. Toimintaterapian tavoitteisiin lukeutuu muun muassa lasten ja nuorten toimijuuden, oppimisen ja aktiivisen osallistumisen vahvistaminen. Tällä pyritään tunnistamaan syrjäytymisriskiin liittyviä erityisvaikeuksia.

Toimintaterapeutti kouluympäristössä toimii matalan kynnyksen periaatteella, jonka tarkoitus on ennalta ehkäistä syrjäytymisriskiä ja estää eriarvoisuutta oppilaiden keskuudessa tasapainottamalla oppimiseen liittyviä haasteita.

Toimintaterapiaopinnot ammattikorkeakouluissa

Toimintaterapeutiksi voi opiskella useimmissa Suomen suurkaupungeissa. Monet ammattikorkeakoulut tarjoavat mahdollisuuden toimintaterapiaopintoihin. Koulutuksen kesto on tavanomaisen ammattikorkeakoulututkinnon pituinen, esimerkiksi Helsingin Metropolia ammattikorkeakoulussa toimintaterapeutin opinnot kestävät kolme ja puoli vuotta.

Opetus tapahtuu sekä lähi- että etäopetuksena, ja opintoihin liittyy opinnäytetyön toteuttaminen. Toimintaterapiaopintojen yhteydessä on mahdollista sisällyttää opintoihin opintoja, joiden myötä opiskelija voi erikoistua johonkin tiettyyn toimintaterapian osa-alueeseen syventämällä omaa osaamista ja tietämystä valinnaisten opintojen kautta.

Toimintaterapeutti on korkeasti koulutettu ja arvostettu ammattinimike, jonka tuoman pätevyyden myötä toimintaterapeutti voi työskennellä kaiken ikäisten ihmisten kanssa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla sekä opetustoimessa. Toimintaterapeuttina voi myös toimia yksityisellä sektorilla.

Muun muassa useat eri järjestöt ja organisaatiot työllistävät toimintaterapeutteja erilaisten projektien myötä, ja myös vammais- ja kehittämisjärjestöissä toimintaterapiaa käytetään aktiivisena osana kuntoutumista. Toimintaterapeutti voi myös toimia yksityisenä yrittäjä tarjoten palveluitaan itsenäisenä toimijana sekä yksityishenkilöille että eri tahoille. Lue myös taideterapiasta!